Elämää Version 2.0
8. heinäkuuta
Hellou sinä rakas maailmanlaajuinen katastrofi!
Ystäväni El käski minun aloittaa päiväkirjan kirjoittamisen, joten… Aloitan nyt kirjoittamisen. Se kuulemma helpottaa oloa jos saa kirjoittaa johonkin vaikeina päivinä. Eikä tästä mitään haittaakaan ole. Eihän?
Ensiksi saanen esitellä itseni teille hyvä päiväkirja:
Olen Penelope Aro ja vihaan nimeäni, joten kaikki kutsuvat minua Peggyksi, paitsi perheeni…
Minulla on hyvin mielenkiintoinen perhe. Siihen kuuluu:
Isä, Petteri Aro 48 vuotta, farmaseutti.
Äiti, Hanna Aro 43 vuotta, taiteilija.
Ja valitettavasti kolme hurmaava pikkuveljeä, 11-vuotias Philip ja 10-vuotiaat kaksoset Pauli ja Pyry.
Minulla on myös ihana ystävä (joka sattuu olemaan myös ainoa ystäväni) Elina Niemi, jota kaikki kutsuvat nimellä El. Me olemme maailman sekopäisin kaksikko. Onneksi elämäni on hyvin mielenkiintoista, koska kaikki pitävät minua täysin kajahtaneena paitsi El. Se saattaa tietenkin johtua siitä, että olemme tällaisia perus punkkareita. Minulla esim. nyt sattuu olemaan platina blondit hiukset joissa on edessä pinkkiä eikä pukeutumistyylini ole lissujen mieleen. Ja El… On El.
Tänään ei muuta tietoa heru tai heitän sinut takkaan.
9. heinäkuuta
Hellou sinä rakas kiusankappale!
Tänään on tapahtunut vaikka mitä mielenkiintoista. Minä ja El (Salvador)(=Salvattu dorka) lähdimme Tiiriöön Citymarkettiin ostamaan Ben&Jerry´s jäätelöitä. Söimme ne Cittarin pihalla lusikoilla, jotka El oli ”varastanut” (hyvähän hänen on varastaa, kun äiti on poliisi) kotoa. Tämän jäätelönsyömissession jälkeen pyörimme ympäri Tiiriötä ja kävimme vielä Prismassa ja Lidlissä. Olimme siis taas vaihteen vuoksi fiksuja. Kun lähdimme kotiinpäin, rankkasade halusi helpottaa tuskaamme ja kasteli meidät läpimäriksi.
Nyt kyllästyin jo kirjoittamaan joten voisiko joku sanoa minulle: ”SHUT UP!”
10. heinäkuuta
Hellou sinä rakas takkaan kuuluva esine!
Minullapas onkin ollut tänään hauskaa! Minä ja El päätimme mennä yllättäen Helsinkiin shoppaamaan. Tällä kertaa ajattelimme olla ostamatta mitään, mutta tietty El osti mm. korvakorut ja yhden Converse parin lisää. Lähdimme aamulla kello 08.18 lähtevällä Intercity-junalla ja olimme perillä Helsingissä n. 10.55. Yksi kohteistamme jossa vietimme ainakin tunnin, oli Mic Mac. El ei osannut päättää ostaako hän mitään. Käskin häntä pysymään lujana, mutta… El on El. Kun meille vihdoin tuli nälkä ostimme McDonaldsista juustoateriat ja koetimme suunnistaa Helsingin Tuomiokirkolle epätoivoisesti. El väitti kiven kovaa, että hän osaa reitin mutta lopulta jouduimme kysyä apua paikallisilta. Eihän tällaiset tuppukylässä kasvaneet maalaisjuntit osaa edes suunnistaa Helsingissä. Kohta me tekisimme itsemurhan tämän hirveän totuuden kuultuamme ”joka olisi suuri menetys yhteiskunnalle”, ainakin minun mukaan. El sanoi minulle tuon kuultuaan, ettei yhteiskunta menettäisi mitään, jos meidän kaltaisemme idiootit häviäisivät maailmasta. Se tosiaan pitää paikkaansa. Onneksi pääsimme lopulta perille määränpäähän joka oli suorastaan ihme! Hauskin kohtahan (jota emme osanneet odottaa) oli sinä vaiheessa vasta tulossa suoraan edestäpäin. Näimme Kuudennelta luokalta tutun ”gangstan” johon kuuluvat Mr. Jenni Suisto, herra Sani Laakso, Herr Petra Koivisto ja M. Meeri Virtanen, jotka ovat tunnetusti hyvin perus lissuja: ilkeitä tytöille, kilttejä pojille ja opettajille. Toisin sanoen näimme neljä idioottia jotka osaamme aina nolata. Istuimme kiltisti Helsingin Tuomiokirkon portailla, kun ilkeät lissut tulivat ja kaatoivat päällemme vettä. Kiitimme kohteliaasti ja jatkoimme syömistä. Se tosiaan viilensi päivää. Kun lissut kääntyivät (he olivat raivostuneet reaktiostamme) lähteäkseen, heitin suolakurkun suoraan Meerin vaaleisiin hiuksiin. Se valui onnistuneesti hänen valkoiselle topilleen ja putosi siitä maahan. Tietysti meitä alkoi naurattaa kun Meeri oli aivan paniikissa. He vannoivat kostavansa vielä, mutta me jatkoimme syömistä ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. (Onneksi äiti ei ollut paikalla. Hän olisi varmasti maalannut tapahtuneesta taulun!) Olimme kotona vasta n. klo 23 koska mikään ei ole hauskempaa kuin Helsingissä hihhulointi!
11. heinäkuuta
Hellou sinä rakas turhake!
Tänään on ollut hyvin tylsä päivä. El sai ”lokki-influensan” Helsingistä, eli hän ei halua nähdä lokkeja enää koskaan. Nyt El on piilossa komerossaan ja laulaa hoosiannaa. Ehkä hän vain sekosi tilapäisesti. Ehkä…
Jatkoa tulossa piakkoin!/to be continued!
Lolli ja Oona
(<-- Toi hymiö on muuten hassu O.O) 